KEUHKOSYÖPÄ
- Keuhkosyöpä on yleisimpiä syöpätauteja. Siihen sairastuu vuosittain vajaat 2100 suomalaista. Keuhkosyöpä on Suomessa miesten toiseksi yleisin syöpä. Vain vajaa kolmasosa uusista tapauksista todetaan naisilla, mutta heidän osuutensa on lisääntymässä nopeasti naisten tupakoinnin yleistyessä. Keuhkosyöpä on etupäässä iäkkäiden ihmisten tauti, sillä vain 5-10% tapauksista löytyy alle 50-vuotiailta.
- Keuhkosyöpä saa alkunsa keuhkoputken tai itse keuhkokudoksen solujen muuttuessa pahanlaatuisiksi.
- Tupakointi on tavallisin keuhkosyövän aiheuttaja: 90% keuhkosyöpätapauksista johtuu tupakanpoltosta. Myös tupakoimaton ihminen voi sairastua keuhkosyöpään, mutta se on harvinaista. Passiivinen tupakointi eli muiden tuottamalle tupakansavulle altistuminen suurentaa sairastumisen vaaraa. Tupakoinnin lopettaneen riski sairastua keuhkosyöpään vähenee ja lähestyy kymmenessä vuodessa tupakoimattoman sairastumisvaaraa.
- Työ- ja elinympäristössä on useita keuhkosyöpävaaraa suurentavia tekijöitä, kuten arseeni-, nikkeli- ja kromiyhdisteet, radon sekä asbesti. Mikäli tupakoiva henkilö altistuu näille tekijöille, on hänen erityisen tärkeää harkita tupakoinnin lopettamista. Esimerkiksi radon on tupakoitsijalle vaarallisempaa kuin tupakoimattomalle ja on tupakoinnin jälkeen toiseksi yleisin keuhkosyövän aiheuttaja.
- Keuhkosyövän ensioireita ovat:
yskä
veriset yskökset
hengenahdistus
toistuvat keuhkotulehdukset
kipu rintakehällä
- Keuhkosyöpä on alkuvaiheessa usein hyvin vähäoireinen, ja oireet tulevat vasta myöhäisessä vaiheessa. Myöhäisvaiheen merkkejä ovat syövän leviämisestä johtuvat oireet, kuten kainalopatit, nielemisvaikeus ja esimerkiksi luustokivut. Myös yleisoireet ovat keuhkosyövässä tavallisia. Sellaisia ovat ruokahaluttomuus, heikkous, väsymys, kuumeilu ja laihtuminen. Usein keuhkosyöpä tulee ilmi muun syyn takia otetusta röntgenkuvasa.
Tutkimusmenetelmät
- Jos potilaalla epäillään keuhkosyöpää, otetaan keuhkoista ensiksi röntgenkuva. Tavallisessa röntgenkuvassa näkyvät kasvaimet, joiden läpimitta on yli 1 cm.
- Ysköksistä voidaan etsiä syöpäsoluja, mutta menetelmä ei kuitenkaan ole kovin luotettava, eikä puhdas näyte sulje syöpää varmuudella pois. Siksi nykyisin pyritäänkin saamaan ohutneula- tai paksuneulanäyte kasvaimesta.
- Tutkimuksia jatketaan usein keuhkoputken tähystyksellä (bronkoskopia), sen avulla voidaan myös tutkia, miten pitkälle sairaus on edennyt.
- Sairauden levinneisyyttä tutkitaan yleensä keuhkojen tietokonetomografialla eli kerroskuvauksella. Se antaa viitteitä siitä, onko kasvain levinnyt välikarsinan imusolmukkeisiin keuhkojen väliin tai muualle keuhkoihin. Sairauden levinneisyyden selvittäminen auttaa oikeiden hoitotoimenpiteiden valitsemisessa.
- Joissakin tilanteissa magneettitutkimus (MRI) on tietokonetutkimusta käyttökelpoisempi. Sillä voidaan nähdä rintakehän seinämän ja keuhkopussin alueen kasvainten levinneisyyttä muita tutkimusmenetelmiä tarkemmin.
- Ennen hoitopäätöstä tutkitaan keuhkojen toimintakyky spirometria -tutkimuksella, jossa arvioidaan voidaanko kasvain leikata.
Tarkempaa tietoa tutkimusmenetelmistä:
Keuhkosyöpäpotilasta voidaan hoitaa usealla eri tavalla:
- leikkaushoito
- sädehoito
- solunsalpaajat eli sytostaatit
- oireiden hoitaminen lääkkeillä
Jos potilas
on hyvin iäkäs tai hänen yleiskuntonsa on heikentynyt, häntä yleensä hyödyttää
enemmän oireiden hyvä hoito varsinaisten syöpähoitojen sijaan. Tilanne
on sama myös niissä tilanteissa, joissa sairaus on ehtinyt pitkälle ennen sen
toteamista.
Hyväkuntoisten ja varhaisvaiheen keuhkosyöpää sairastavien
potilaiden hoidon tavoitteena on paraneminen tai pidentynyt elinaika. Tämä
vaatii leikkaus-, säde- ja solunsalpaajahoitoja, joihin liittyy melko paljon
haittavaikutuksia, kuten esim. pahoinvointi ja oksentelu, hiustenlähtö, suun ja
nielun limakalvovauriot, turvotus, ripuli ja ummetus.
RINTASYÖPÄ
Rintasyöpä yleistyy jatkuvasti ja se on yleisin naisilla
todettu syöpä. Noin 10 prosenttia väestömme naisista sairastuu siihen elämänsä
aikana. Rintasyöpä todetaankin vuosittain noin 4 000 naisella, yleisimmin yli
45-vuotiailla mutta harvinaisesti nuoremmillakin. Rintasyöpää todetaan myös
miehillä.
- Rintasyövän ensimmäinen oire on yleensä joko itse huomattu tai lääkärin löytämä, rinnassa tuntuva, kivuton kyhmy. Kyhmy saattaa olla joskus myös aristava.
- Muita tyypillisiä oireita ovat rinnan ihon tai nännin sisään vetäytyminen, ihottuman tapainen muutos nännin seudussa sekä nännistä tuleva erite (varsinkin verinen).
- Pahimmassa tapauksessa ensioire voi olla kainaloon ilmestyneiden kyhmyjen (suurentuneet imusolmukkeet) havaitseminen, jolloin sairaus on jo mahdollisesti levinnyt.
- Joskus rintasyöpä oireilee epämääräisenä kipuna tai pistelynä rinnassa. Usein minkäänlaisia oireita tai kyhmyä ei ole todettavissa, vaan syöpä huomataan varhaisvaiheessa mammografiaseulonnoissa.
kuukautisten alkaminen nuorella
iällä
synnyttämättömyys tai ensimmäinen
synnytys yli 30-vuotiaana
ylipaino
runsas alkoholin käyttö
vaihdevuosien jälkeinen
hormonikorvaushoito
myöhäinen vaihdevuosi-ikä
jos lähisuvussa (äidillä) on
ollut rintasyöpää, on myös jälkeläisillä riski sairastua siihen.
Tutkimusmenetelmät
Rintojen tunnustelu eli palpaatio, sekä silmämääräinen
arviointi (inspektio) ovat rintojen tärkeimmät tutkimukset.
Kaikki rintojen silmämääräisessä arvioinnissa ja tunnustelun
yhteydessä havaitut kyhmyt, ihottumat ja ihokuroumat on tutkittava
mammografialla (rintojen röntgenkuvaus) tai ultraäänitutkimuksella sekä
mahdollisesti ottamalla kyhmystä ohutneulanäyte eli koepala.
Rintasyövän hoito
Paras
ja ensisijainen hoito on poistaa kasvain
leikkauksessa. Usein joudutaan poistamaan koko rinta, mutta
kasvaimen ollessa pieni myös rintoja säästäviä leikkauksia pyritään tekemään.
Jos imusolmukkeessa on tautia, poistetaan yleensä myös kainalon imusolmukkeet
paranemistulosten varmistamiseksi.Poistettavan
osan korvaaminen, joko implanteilla tai potilaan rintalihasta hyväksikäyttäen,
pyritään suorittamaan kasvaimen poiston yhteydessä. Ongelmana on vain
plastiikkakirurgien huono saatavuus, minkä vuoksi edelleenkin joudutaan
useimmiten tyytymään myöhäisemmässä vaiheessa tehtyyn korjausleikkaukseen.
Leikkauksen
jälkeen korkean riskin potilailla (etäpesäkkeitä todettu, runsaasti
imusolmuke-etäpesäkkeitä kainalossa tai aggressiivisempi syöpätyyppi) käytetään
lääke- ja sädehoitoja.
Sädehoitoa käytetään säästävän leikkauksen rinnalla
varmistamaan, että koko kasvainsolukko on tuhottu. Sitä käytetään myös laajalle
levinneiden kasvainten hoidossa.
Lääkehoidot ovat joko solunsalpaaja- tai hormonihoitoja. Se, kumpi lääkehoito valitaan, riippuu potilaan
iästä, kunnosta, hormonaalisesta tilasta sekä kasvaimen laadusta.
Jälkiseuranta
- Rintasyöpäpotilaan seuranta kestää vuosia. Alkuvaiheessa seuranta on tiuhempaa, 3–6 kuukauden välein tapahtuvaa.
- Kontrollien yhteydessä tarkastetaan rintojen kunto, otetaan verikokeita sekä keuhkokuvat ja tarvittaessa tehdään mammografia- ja ultraäänitutkimuksia.
- Seurannalla on tarkoitus mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saada mahdollinen taudin uusiutuma tai etäpesäke havaituksi. Riski jäljelle jääneen rinnan syöpään on aina olemassa, joten sitäkin seurataan.
- Rintasyövän uusiutuminen riippuu taudin levinneisyydestä sekä aggressiivisuudesta.
Rintasyöpä esiintyy suvuittain. Jos jollain perheen jäsenellä tai suvussa on ollut tautia, myös muilla suvun jäsenillä riski sairastua rintasyöpään on kohonnut.
Kaikista rintasyöpätapauksista arvellaan noin 5–10 % johtuvan geenien virheistä.
Hoitajan rooli syöpäpotilaan hoidossa
- Palliatiivisella eli oireenmukaisella hoidolla tarkoitetaan kaikkea sellaista hoitoa, joka ei tähtää syövän paranemiseen tai elinajan pitenemiseen vaan ennen kaikkea oireiden lievittymiseen ja elämänlaadun kohentamiseen. Palliatiiviseen hoitoon eivät siis kuulu rankat hoitotoimenpiteet tai tutkimukset.
- Palliatiivisen hoidon kulmakivi on kivunhoito, sillä pitkälle edennyt syöpätauti aiheuttaa usein kipua ja epämukavaa oloa. Muita hoitoa vaativia oireita ovat esimerkiksi kasvaimen aiheuttama hengenahdistus, yskänärsytys, laihtuminen ja/tai suolitukosoireet.
- Palliatiivinen hoito voidaan aloittaa jo silloin, kun syöpään sairastunut vielä saa aktiivista syövän lääkehoitoa. Jos syöpälääkitys on lopetettu tehon puutteen tai huonontuneen kunnon takia, pyritään palliatiivisella hoidolla varmistamaan mahdollisimman hyvä elämänlaatu.
Psyykkinen tuki
Syöpään
sairastuneelle on tärkeää tarjota psyykkistä tukea uudessa, vaikeassa
elämäntilanteessa. Tukea tarjoavat toki lähiomaiset ja ystävät, mutta usein
myös keskustelu asiaan perehtyneen terapeutin kanssa voi keventää henkistä
taakkaa ja auttaa suuntautumaan eteenpäin. Tietoa psyykkisistä tukimuodoista ja
vertaistukiryhmistä voi saada esimerkiksi syöpäjärjestöjen kautta. Tietoa
tukimuodoista pyritään tarjoamaan syöpäpotilaille jo varhain taudin toteamisen
jälkeen.
Neuvonta ja kuntoutus
Ihmisten
kyky selviytyä sairauden aiheuttamasta muutostilanteesta on yksilöllinen. Tuen
tarpeen määrään vaikuttavat sairauden ja hoitojen luonne sekä niiden
aiheuttamat psyykkiset ja fyysiset ongelmat. Tärkeitä vaikuttavia tekijöitä
ovat myös persoonallisuus, henkilökohtaiset kyvyt selviytyä kriisistä,
elämäntilanne ja läheisten elämäntilanne sekä työelämään liittyvät kysymykset.
Perheeltä ja omalta sosiaaliselta verkostolta saadun tuen määrä vaikuttaa myös
muun tuen tarpeeseen.
Tavoitteena on potilaan tilanteeseen nähden
paras mahdollinen elämänlaatu. Siksi on tärkeää, että potilaiden saatavilla on
erilaisia tukivaihtoehtoja:
- neuvonta
- ensitietoillat
- tukihenkilötoiminta ja tukiryhmät
- sopeutumisvalmennus- ja virkistyskurssit
- Periytyvyysneuvonta
Syöpäjärjestöjen
lisäksi kuntoutuksesta voi tiedustella hoitohenkilökunnalta, sairaalan
syöpähoitajilta, kuntoutusohjaajilta ja sosiaalityöntekijöiltä sekä Kelalta.
Lähteet:
TEKIJÄT
Katri ja Jaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.