DIABETES
Diabetes,
joka tunnetaan vanhalta nimeltään sokeritautina, on pitkäaikaissairaus, joka
vaatii päivittäistä hoitoa. Diabetes on yksi merkittävimmistä
kansansairauksista, joka vaikuttaa ihmisen elämänlaatuun ja aiheuttaa
lisätauteja ja lisää kuolleisuutta varsinkin hoitamattomana. Diabetes johtuu
insuliinin tuotannon vähenemisestä tai lakkaamisesta haimassa tai insuliinin
käsittelyn heikkenemistä elimistössä.
Noin 200 000 ihmistä sairastaa 2.tyypin diabetesta tietämättään.
Diabeteksen oireet
Kun elimistössä on insuliinin puutos tai insuliini ei tehoa, sokeria kertyy
liikaa vereen. Tästä aiheutuvat tyypilliset diabeteksen oireet ovat:
·
virtsanerityksen
lisääntyminen
·
Jano
·
Tahaton
laihtumien
·
Väsymys
1.Tyypin diabetes
Tyypin 1
diabeteksen yleisin oire on laihtuminen ja väsymys. Muita oireita ovat suuret
virtsamäärät ja lisääntynyt janon tunne. Oireet ilmaantuvat asteittain muutaman
päivän tai viikon aikana. Jos taudin toteaminen viivästyy, sairaus voi edetä
happomyrkytykseksi
2.Tyypin diabetes
Tyypin 2
diabetes alkaa hiipien. Sairaus kehittyy asteittain useiden vuosien aikana, ei
aiheuta voimakkaita oireita. Tyypin 2 diabetes todetaan usein sattumalta, kun
tehdään verikokeita muista syistä. Oireina voi olla väsymystä varsinkin aterian
jälkeen, ärtyneisyyttä ja jalkojen särkyä sekä herkkyys erilaisille
tulehduksille.
Noin 200 000 ihmistä sairastaa 2.tyypin diabetesta tietämättään.
Kun elimistössä on insuliinin puutos tai insuliini ei tehoa, sokeria kertyy liikaa vereen. Tästä aiheutuvat tyypilliset diabeteksen oireet ovat:
Raskausajan diabetes
Raskausdiabetes
tarkoittaa veren sokeripitoisuuden suurenemista raskauden aikana. Verensokeri
normaalistuu yleensä synnytyksen jälkeen, mutta 10 %:lle puhkeaa tyypin 1
diabetes.
Diabeteksen
toteaminen
Diabeteksen
toteamiseen tarvitaan veren sokeripitoisuuden määritys.
2 tyypin diabetes voidaan todeta mittaamalla paastoverensokeri (vähintään 8
tuntia ravinnotta) tai tekemällä sokerirasituskoe.
Sokerirasituskokeessa juodaan makeaa nestettä (neste sisältää 75g glukoosia) ja
verensokeri mitataan ennen nesteen juontia, tunnin ja kahden tunnin jälkeen
nesteen juonnista. Diabetes diagnosoidaan, kun oireellisella henkilöllä on paastoplasman
glukoosi 7mmol tai enemmän tai sokerirasituskokeessa 2 tunnin arvo on plasmasta
mitattuna yli 11mmol.
Oireettomalla henkilöllä jompikumpi näistä on todettava vähintään kahdesti,
että voidaan diagnosoida hänellä olevan diabetes.
Mitä enemmän diabeteksesta tietää, niin sitä helpompi sen kanssa on elää
täyspainoista elämää. Diabeteksen kanssa eläminen on muutakin, kuin pelkkää
verensokerin hoitoa, siinä on huomioitava koko muu elämä. Diabeetikon arkeen
kuuluu itsestään huolehtiminen, hoitoa tukeva ruokavalio, riittävä liikunta ja
säännölliset lääkärikäynnit ja laboratorio kokeet. Liikunta parantaa
insuliiniherkkyyttä, eli liikunnan myötä insuliini toimii paremmin kehossa.
Diabeetikoille sopii parhaiten kestävyysliikunta, kuten pyöräily, hölkkäily,
lenkkeily tai uinti.
Onpa kyseessä sitten tyypin 1 tai 2 diabetes, kyseessä on krooninen sairaus
josta ei pääse eroon, mutta kyseessä on myös sairaus, jonka kanssa useimmat
pystyvät elämään ilman, että se aiheuttaa kohtuuttomasti hankaluuksia, vaivaa
tai epävarmuutta arkielämään.
Verensokerin normaali arvo on 5-7mmol. Jos verensokeri laskee liian alas,
seuraa sokki. Sen oireina ovat hikoilu, vapina, kalpeus, ärtyisyys ja
epävarmuus puheessa ja liikkumisessa. Sokin hoitona on sokeripitoinen juoma,
maito tai leipä tai mitä tahansa sokeripitoista syötävää. Jos potilas on
tajuton tai kovin sekava, on hänet toimitettava välittömästi sairaalaan. Sokki
voidaan hoitaa myös antamalla glukagonia ruiskeena.
Jos verensokeri taas nousee liian korkealle, syntyy happomyrkytys, mikä voi
johtaa koomaan. Tila kehittyy hitaasti ja sen oireina ovat väsymys,
pahoinvointi, vatsakivut, punakka iho, pistävä tuoksu hengityksessä ja lopulta
tajunnan tason hämärtyminen eli kooma. Tila vaatii aina nopeaa lääkärinhoitoa.
Hyvä ja tiivis yhteistyö hoitavan lääkärin ja hoitotiimin kanssa on
ratkaisevassa asemassa, että voi elää hyvää elämää diabeteksen kanssa.
Diabeetikon
kuntoutus
Kun diabetes
on todettu, niin kela ja diabetesliitto järjestävät diabeetikoille
sopeutumisvalmennus- ja kuntoutus kursseja. Diabeteksen hoidon onnistumisessa
hyvin tärkeää on alkuohjaus ja potilaan neuvonta, sekä pitkäaikaishoidosta
huolehtiminen ja hoito- ja kuntoutussuunnitelman tekeminen diabeetikon
elämäntilanne huomioiden. Parhaiten ja kattavimmin diabeetikon
kuntoutussuunnitelma tehdään moniammatillisessa työryhmässä. Diabeetikon kuntoutuksen tavoitteena on
ihmisen elämässä tapahtuva muutosprosessi, jossa edistetään toimintakykyä,
itsenäistä selviytymistä ja hyvinvointia, niin että diabeetikko pystyisi
elämään mahdollisimman normaalia elämää diabeteksen kanssa. Diabeetikko ei
kuntoudu diabeteksesta, vaan hän kuntoutuu elämään diabeteksen kanssa.
Diabeteksen hoito
Diabeteksen
hoidon tavoitteena on mahdollisimman terve ja laadukas elämä - nyt ja tulevaisuudessa.
Tyypin 1 diabeteksen toteamisen jälkeen potilas tarvitsee toistuvaa ohjausta
hoidon toteuttamiseksi. Lääkehoitona on insuliini, jonka annostelu sovitetaan
yhteen syömisen ja liikunnan kanssa. Kun hoito on diabetesdiagnoosin jälkeen
saatu kohdalleen, elämänlaatu yleensä paranee: olo virkistyy ja mieliala
kohenee.
Tyypin 2 diabeteksen hoidolla on kaksi tavoitetta:
1) Alentaa verensokeria riittävän lähelle normaalia. Verensokerin alentaminen
parantaa
vointia ja ehkäisee diabeteksen lisätautien kehittymistä.
2) Vähentää sepelvaltimotaudin ja aivohalvausten vaaraa. Diabeteksessa näiden
valtimosairauksien vaara on selvästi suurentunut, minkä vuoksi niiden ehkäisyyn
pitää erityisesti kiinnittää huomiota.
Laihduttaminen, terveelliset ruokatottumukset ja liikunta vaikuttavat näihin
molempiin. Ne alentavat verensokeria, laskevat verenpainetta ja parantavat
veren rasva-arvoja. Verensokeriin voidaan tarvittaessa vaikuttaa myös
lääkkeillä.
Tyypin 1 diabeteksen
lääkehoito
Insuliinihoito
Tyypin 1
diabeteksessa tarvitaan perusinsuliinia, joka vaikuttaa ympäri vuorokauden ja
säätää sokerin vapautumista maksasta yöllä ja aterioiden välillä. Syömisen
yhteydessä otetaan ateriainsuliinia ja tarvittaessa korjausinsuliinia
tilapäisesti kohonneen verensokerin hoitamiseen. Kaikki insuliinit pistetään
(tai joskus annostellaan pumpulla) ihon alle rasvakudokseen.
Insuliinipistokset
Yleensä
tarvitaan insuliinilaadusta riippuen 1–2 perusinsuliinipistosta ja syömisten
mukaan 3– 5 ateriainsuliinipistosta. Nykyisten insuliinikynien ansiosta
pistäminen on vaivatonta ja melkein kivutonta. Insuliinin annostelu on
yksilöllistä, ja oikeat annokset etsitään verensokerimittausten avulla.
Insuliinipumppu
Insuliinia
voidaan annostella myös insuliinipumpulla, joita on useita malleja. Pumppu on
liitetty ihon alle kiinnitettyyn pieneen kanyyliin (erityiseen neulaan), jonka
kautta laite annostelee insuliinia. Se pumppaa jatkuvasti säädetyllä nopeudella
pikainsuliinia ihon alle, mikä hoitaa perusinsuliinin tarpeen.
Tyypin 2 diabeteksen
lääkehoito
Tyypin 2
diabeteksen hoidon toteuttaa pääasiassa potilas itse. Keinoina ovat
kohtuulliset muutokset ruokailu- ja liikuntatottumuksista, joihin saa ohjausta
terveydenhoitajalta tai diabeteshoitajalta. Lääkäri päättää lääkehoidosta. Jos
ruokavaliolla, liikunnalla ja laihduttamisella verensokereita ja veren
sokerihemoglobiinin arvoa ei saada riittävän hyväksi, tarvitaan lääkehoitoa.
Marjo & Tanja
2 tyypin diabetes voidaan todeta mittaamalla paastoverensokeri (vähintään 8 tuntia ravinnotta) tai tekemällä sokerirasituskoe.
Sokerirasituskokeessa juodaan makeaa nestettä (neste sisältää 75g glukoosia) ja verensokeri mitataan ennen nesteen juontia, tunnin ja kahden tunnin jälkeen nesteen juonnista. Diabetes diagnosoidaan, kun oireellisella henkilöllä on paastoplasman glukoosi 7mmol tai enemmän tai sokerirasituskokeessa 2 tunnin arvo on plasmasta mitattuna yli 11mmol.
Oireettomalla henkilöllä jompikumpi näistä on todettava vähintään kahdesti, että voidaan diagnosoida hänellä olevan diabetes.
Mitä enemmän diabeteksesta tietää, niin sitä helpompi sen kanssa on elää täyspainoista elämää. Diabeteksen kanssa eläminen on muutakin, kuin pelkkää verensokerin hoitoa, siinä on huomioitava koko muu elämä. Diabeetikon arkeen kuuluu itsestään huolehtiminen, hoitoa tukeva ruokavalio, riittävä liikunta ja säännölliset lääkärikäynnit ja laboratorio kokeet. Liikunta parantaa insuliiniherkkyyttä, eli liikunnan myötä insuliini toimii paremmin kehossa. Diabeetikoille sopii parhaiten kestävyysliikunta, kuten pyöräily, hölkkäily, lenkkeily tai uinti.
Onpa kyseessä sitten tyypin 1 tai 2 diabetes, kyseessä on krooninen sairaus josta ei pääse eroon, mutta kyseessä on myös sairaus, jonka kanssa useimmat pystyvät elämään ilman, että se aiheuttaa kohtuuttomasti hankaluuksia, vaivaa tai epävarmuutta arkielämään.
Verensokerin normaali arvo on 5-7mmol. Jos verensokeri laskee liian alas, seuraa sokki. Sen oireina ovat hikoilu, vapina, kalpeus, ärtyisyys ja epävarmuus puheessa ja liikkumisessa. Sokin hoitona on sokeripitoinen juoma, maito tai leipä tai mitä tahansa sokeripitoista syötävää. Jos potilas on tajuton tai kovin sekava, on hänet toimitettava välittömästi sairaalaan. Sokki voidaan hoitaa myös antamalla glukagonia ruiskeena.
Jos verensokeri taas nousee liian korkealle, syntyy happomyrkytys, mikä voi johtaa koomaan. Tila kehittyy hitaasti ja sen oireina ovat väsymys, pahoinvointi, vatsakivut, punakka iho, pistävä tuoksu hengityksessä ja lopulta tajunnan tason hämärtyminen eli kooma. Tila vaatii aina nopeaa lääkärinhoitoa. Hyvä ja tiivis yhteistyö hoitavan lääkärin ja hoitotiimin kanssa on ratkaisevassa asemassa, että voi elää hyvää elämää diabeteksen kanssa.
Tyypin 1 diabeteksen toteamisen jälkeen potilas tarvitsee toistuvaa ohjausta hoidon toteuttamiseksi. Lääkehoitona on insuliini, jonka annostelu sovitetaan yhteen syömisen ja liikunnan kanssa. Kun hoito on diabetesdiagnoosin jälkeen saatu kohdalleen, elämänlaatu yleensä paranee: olo virkistyy ja mieliala kohenee.
Tyypin 2 diabeteksen hoidolla on kaksi tavoitetta:
1) Alentaa verensokeria riittävän lähelle normaalia. Verensokerin alentaminen parantaa
vointia ja ehkäisee diabeteksen lisätautien kehittymistä.
2) Vähentää sepelvaltimotaudin ja aivohalvausten vaaraa. Diabeteksessa näiden
valtimosairauksien vaara on selvästi suurentunut, minkä vuoksi niiden ehkäisyyn pitää erityisesti kiinnittää huomiota.
Laihduttaminen, terveelliset ruokatottumukset ja liikunta vaikuttavat näihin molempiin. Ne alentavat verensokeria, laskevat verenpainetta ja parantavat veren rasva-arvoja. Verensokeriin voidaan tarvittaessa vaikuttaa myös lääkkeillä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.