Haavainen paksusuolentulehdus

Esiintyvyys

Haavainen paksusuolentulehdus eli Colitis ulcerosa on tulehduksellinen suolistosairaus. Sitä esiintyy erityisesti teollistuneistuneissa maissa. Suomessa haavaiseen paksusuolentulehdukseen sairastuu vuosittain noin 20 ihmistä sataatuhatta  kohti. Useimmiten tautiin sairastuminen tapahtuu nuorena aikuisena, 18-35 -vuotiaana. Perintötekijöillä on tutkitusti vaikutusta tautiin sairastumiseen. Colitis ulcerosaa sairastavan vanhemman lapsella on noin 10-20% riski sairastua Colitis ulcerosaan tai Crohnin tautiin. Riski kasvaa, jos molemmat vanhemmat sairastavat tautia.

Oireet

Taudin tyypillisin oire on ripuli, jossa on usein myös verta. Yleisoireita ovat mm. väsymys, laihtuminen, kuumeilu, yleiskunnon lasku ja anemisoituminen. Yleisoireet johtuvat pitkään jatkuneesta veriripulista. Alavatsakipuja esiintyy ennen ulostamista, mutta ne helpottavat suolen tyhjentymisen jälkeen. Oireiden esiintyminen voi olla jatkuvaa tai kausittaista, jolloin välissä on oireettomia jaksoja. Usein toistuvat ulostuskerrat ja ripuli rajoittavat sairastuneen elämää ja vaikeuttavat selviytymistä esim. työelämästä.

Tutkimukset

Colitis ulcerosaa tutkitaan tähystyksellä ja koepaloilla. Laboratoriatutkimuksilla selvitetään verenkuva, tulehdusarvot ja maksa-arvot. Myös ulostetutkimukset kuuluvat taudin tutkimukseen, sillä niillä voidaan poissulkea ohimenevät suolistotulehdukset. Haavaista paksusuolentulehdusta ja Crohnin tautia on joissain tapauksissa vaikea erottaa toisistaan, mutta siinä missä Crohnin tauti voi esiintyä myös ohutsuolen alueella, Colitis ulcerosa rajoittuu aina paksu- ja peräsuolen alueelle.

Hoito

Colitis ulcerosan hoito määräytyy taudin vaikeusasteen mukaan. Pääasiallinen hoito on 5-aminosalisylaatti (5-ASA) -valmisteet tai salatsosulfapyridiini (SASP). Lääkemuotona voidaan käyttää suun kautta otettavien valmisteiden lisäksi peräpuikkoja ja -ruiskeita. Etenkin peräsuoleen rajoittuvan colitis ulcerosan hoidossa rektaalisesti annettavan lääkkeen teho on parempi kuin suun kautta otetun.

Vaikeammissa taudin muodoissa voidaan 5-ASA ja SASP -valmisteiden rinnalla käyttää alkuvaiheessa kortisonia, esim. prednisoloni 2-3 kuukauden kuurina. Jos kortisonikuuria tarvitaan useammin kuin kaksi kertaa vuodessa, aloitetaan uusimisenestolääkitykseksi yleensä solunsalpaaja. Uutena hoitomuotona ovat tulleet biologiset lääkkeet, jotka vaikuttavat immuunivastetta hillitsevästi tai lisäävästi. Biologisten lääkkeiden pitkäaikaisen hyödyn tutkimus on kuitenkin vielä kesken.

Taudin kulkua seurataan gastroenterologian poliklinikalla, sisätautien poliklinikalla, lapsen ollessa kyseessä lastentautien poliklinikalla ja myös perusterveydenhuollossa terveysasemilla. Seurantaan kuuluu myös säännöllisesti otettavat laboratoriokokeet ja tarpeen mukaan tehtävä paksusuolentähystys eli kolonoskopia.

Erityisruokavalion tarvetta ei colitis ulcerosaa sairastavalla ihmisellä useimmiten ole, mutta suolistoa ärsyttävien ruoka-aineiden välttäminen edistää taudin kanssa selviämistä. Ibu- ja ketoprofeeni voivat pahentaa tautia ja lisätä verenvuototaipumusta, joten parasetamolia sisältävät kipulääkkeet ovat turvallisempi vaihtoehto.

Jos lääkkeillä ei saada aikaan tarvittavaa vastetta ja tauti etenee rajusti aiheuttaen selvää haittaa potilaalle tai suolistossa havaitaan syöpään viittaavia muutoksia, voidaan colitis ulcerosan hoidossa päätyä leikkaushoitoon. Useimmiten leikkauksessa poistetaan koko paksu- ja peräsuoli, jolloin tauti periaatteessa parantuu. Leikkaus tehdään yleensä useammassa osassa, jossa ensimmäisen leikkauksen jälkeen poistetaan paksusuoli, tehdään väliaikainen ohutsuoliavanne tai yhdistetään ohutsuoli peräsuoleen ja toisessa leikkauksessa 2-3 kuukauden päästä poistetaan peräsuoli, rakennetaan ohutsuolesta suolisäiliö (J-säiliö) ja avanne poistetaan. Suunnitelluissa leikkauksissa paksu- ja peräsuolen poisto sekä J-säiliön rakentaminen voidaan tehdä yhdessä leikkauksessa.

Lähde: http://www.crohnjacolitis.fi