Nivelreuma ja nivelrikko

NIVELREUMA

Nivelreuma on pitkäaikainen (krooninen) nivelten sairaus, jota sairastaa melkein yksi sadasta yli 16-vuotiaasta suomalaisesta.
Vuodessa nivelreumaan sairastuu Suomessa noin 2000 henkilöä. Sairaus on naisilla 2–3 kertaa yleisempi kuin miehillä.

Tavallisin puhkeamisikä on 60 vuotta, mutta sairaus voi alkaa missä iässä tahansa.

Nivelreuman aiheuttajaa ei tiedetä. Perinnöllinen alttius vaikuttaa nivelreuman syntyyn, nivelreumaatikon lähisukulaisella on muihin verrattuna 2–4 -kertainen sairastumisriski. Nivelreumassa tulehdussolut ja niiden erittämät aineet vahingoittavat nivelkalvoa. Syytä tapahtuman käynnistymiseen ei tiedetä. Yksi mahdollisuus on, että nivelkalvolla on bakteerien tai virusten aineosia, jotka käynnistävät reaktion, mutta tästä ei ole sata varmoja todisteita.

Koska tupakointi lisää etenkin miehillä vaaraa sairastua nivelreumaan, sen lopettamisella sairastumisvaaraa voidaan pienentää. Muita ehkäiseviä keinoja ei tunneta.

Nivelreuma alkaa yleensä hiipien. Ensioireena on usein päkiöiden kävelyarkuus ja sorminivelten aamujäykkyys, arkuus ja turvotus. Myös isommat nivelet, kuten polvet tai kyynärpää, voivat sairastua ensimmäisinä. Nivelreumalle ominaista on oireiden symmetrisyys eli molempien käsien ja jalkojen nivelet sairastuvat suunnilleen samaan aikaan.

Nivelreumaan liittyy usein yleisoireena väsymystä, ruokahaluttomuutta ja lievää kuumeilua. 

Nivelreuman diagnoosin tekee yleensä reumalääkäri eli reumatologi sairaalan poliklinikalla. Lääkäri tutkii suuret ja pienet nivelesi ja vertaa kuvailemiasi oireita omiin havaintoihinsa.

Nivelreuman määrittelemisessä lääkäri saattaa käyttää apuna ns. luokittelukriteerejä.

Hoitoon kuuluu aina fysioterapia, jonka avulla estetään nivelten jäykistymistä ja muita haittoja. Nivelreumaa sairastava voi vaikuttaa itsekin sairauteen, sillä useissa tutkimuksissa on todettu liikuntaharjoittelun parantavan nivelten liikkuvuutta ja toimintakykyä.

Ravinnon suotuisia vaikutuksia nivelreuman oireisiin ei ole voitu tutkimuksissa todentaa. Siksi ei voida suositella mitään yleispätevää nivelreumapotilaan ruokavaliota. Paasto lievittää väliaikaisesti oireita, mutta vaikutus päättyy nopeasti sen jälkeen. Järkevintä on käyttää täysipainoista ja runsaasti kasviksia sisältävää ruokaa.

Kun nivelreuma todetaan, aloitetaan aina perushoito niveltulehduksen hillitsemiseksi. Lääkkeistä tärkein on solunsalpaaja metotreksaatti, jota annostellaan kerran viikossa. Kortisonihoitoa voidaan käyttää suun kautta tai nivelen sisäisinä pistoksina ajoittain, mutta jatkuvaa käyttöä vältetään haittavaikutusten vuoksi. Eräitä muitakin lääkkeitä (sulfasalatsiini, hydroksiklorokiini) voidaan käyttää muun hoidon ohella.

Nivelreuman hoitoon kuuluu myös kipulääkeiden käyttö. Turvallisin vaihtoehto on parasetamoli, joka monessa tapauksessa on riittävä vaihtoehto.


NIVELRIKKO


Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus ja sitä esiintyy eniten polvissa, lonkissa, sormien nivelissä sekä selkänikamien välisissä nivelissä. Nivelrikon perimmäistä syytä ei tiedetä.

Nivelrikkoon viittaavia röntgenologisia muutoksia on todettavissa 65-vuotiaista jo yli puolella ja lähes 90 %:lla yli 75-vuotiaista. Tällaisiin muutoksiin ei kuitenkaan liity aina oireita.

Se on koko nivelen sairaus, joka voi aiheuttaa muutoksia niin nivelrustossa, luussa kuin nivelkapselissakin.
Tyypillistä rustopinnan vaurioituminen ja nivelruston osittainen häviäminen nivelpinnoilta

Suurimmat terveydelliset ja taloudelliset haitat aiheutuvat lonkan ja polven nivelrikosta.

Nivelrikkoa todetaan lähes kaikilla eläkeikäisillä, mutta vain osalle heistä siitä on merkittävää haittaa. Nivelrikko tuottaa suuria kustannuksia iäkkäiden ihmisten liikuntakyvyttömyyden vuoksi. Sen estämiseksi Suomessa tehdään vuosittain tuhansia lonkan ja polven tekonivelleikkauksia, joten myös hoito on verraten kallista.

Nivelrikon toteaminen ei yleensä ole vaikeaa. Lääkäri tekee diagnoosin oireiden ja röntgenkuvien perusteella. Laboratoriokokeissa ei ole poikkeamia. Moninivelrikkoa hoidetaan silti joskus virheellisesti kihtinä, jopa nivelreumana.

Tiedettyjä riskitekijöitä ovat ikääntyminen, perimä ja alaraajojen nivelrikossa ylipaino. Sairauden taustalla saattaa olla useita altistavia geenejä. Sormissa ja varpaissa nivelrikkoon ei tavallisesti ole muuta syytä kuin perinnöllisyys. Nivelrusto voi vaurioitua myös vammojen seurauksena ja niiden jälkeisestä nivelten epävakaudesta, virheasennoista, liian raskaasta liikunnasta ja työstä. 
 
Kaikissa elämänvaiheissa ja erityisesti lapsuus- ja kasvuiässä tulee harrastaa kohtuullista säännöllistä liikuntaa. Tärkeää on välttää ylipainoa. Esim. noin viiden kilon laihtuminen vähentää 50 % oireisen polvinivelrikon ilmaantuvuutta naisilla. Lisäksi kannattaa välttää niveltapaturmia ja työn niveliin aiheuttamaa raskasta kuormitusta kuten toistuvaa kyykistelyä, nivelen ääriasentoja ja hyvin raskaiden taakkojen nostamista.

Nivelrikkokipu on jomottavaa ja pahenee liikkuessa, lievittyy levossa, mutta sairauden edetessä kipu voi muuttua ja jatkuvaksi ja sitä voi esiintyä myös yöllä. Kipu on yleensä paikallista, mutta voi esimerkiksi lonkasta säteillä polveen ja toisinpäin.

Nivelissä on usein aamu- ja liikkeellelähtö jäykkyyttä.

Itsehoito tärkeää. Hyvällä lihasten kunnolla voidaan merkittävästi lieventää nivelrikkoon vaivoja. Liike- ja liikuntaharjoittelu vähentävät merkittävästi toimintahaittaa. Nivelrikkopotilaan liike- ja liikuntaharjoittelu jaetaan nivelten liikkuvuusharjoituksiin, lihasvenytyksiin, lihasvoimaharjoitteluun ja yleiskuntoharjoitteluun. Harjoittelun ohjauksessa tarvitaan 2-3 fysioterapeutilla käyntiä.

Nivelrikkoa ei voida parantaa.

Nivelrikossa on vältettävä sairaan nivelen liiallista kuormittamista:

Kävelyn avuksi on syytä ottaa keppi tai rollaattori. Turhaa seisomista kannattaa välttää, istuimina on hyvä suosia korkeajalkaisia tuoleja. Raskaita taakkoja ei saa kanniskella. Monien kohdalla painonhallinta on hyvin tärkeä osa hoitoa. Ylipainoiselle nivelrikkopotilaalle tärkeimmät asiat ovat vähäenerginen ruokavalio ja harjoittelu.
Suun kautta otettavat lääkkeet:

Parasetamoli (Pamol, Paraceon, Paracetamol, Panadol, Para-Tabs ym.), ensisijainen lääke

Tulehduskipulääkkeet, jos Parasetamolin teho ei riitä

Keskushermostoon vaikuttavat (Tradolan, Tramadin, Tramadol, Tramal, Tramium, Temgesic ym.)

Nivelrikon lääkkeet, glukosamiini (Arthryl, Comfora, Glucadol, Glucosamin ym.), kondroitiini (Cartexan) 

Glukokortikoidit eli kortisonivalmisteet (Prednisolon, Prednison ym.)

Kortisonia ei yleensä pidä käyttää kipulääkityksenä, mutta tulehduksellisissa reumataudeissa kortisoni tehostaa muun hoidon antamaa lievitystä ja voi vaikuttaa taudin kulkuunkin suotuisasti 

Paikallinen lääkehoito

Reumavoiteet (Felden, Orudis, Piroxin, Voltaren, Mobilat)

Kapsaisiinilaastari (Qutenza) (tarkoitettu hermoperäisiin kipuihin, ei itsessään reumasairauksiin)

Kortisoniruiskeet

Nivelrikon ruiskehoidot:

Natriumhyaluronaattiruiskeet (Artzal, Hyalgan)

 

Leikkaushoito

Tekonivelkirurgia eli sairaan nivelen poistaminen ja korvaaminen keinotekoisella istutteella lievittää nivelrikkopotilaan kipua ja parantaa hänen toimintakykyään.

Suomessa tehdään vuosittain nivelrikon takia 90 lonkan ja 108 polven

primaarileikkausta 100 000 asukasta kohti. 

 Ennuste

Suurin osa ihmisistä selviytyy nivelrikon kanssa melko hyvin.

Jos nivelrikko alkaa nuorena ja monista nivelistä, se ehtii pahentua elinaikana haittaavaksi.

Väestön ylipainoisuuden lisääntyminen uhkaa tulevaisuudessa lisätä nivelrikon tuottamia haittoja.

 

  Minna & Ella
 


http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00673